Lupiini on loistava ravintoaine, jolla on useita terveyttä edistäviä ja vahvistavia ominaisuuksia! Lupiinilla oli tärkeä asema jo Antiikin ajan Roomassa, jonka elintarviketuotanto lepäsi palkokasvien varassa. Laajassa mittakaavassa ihmisravinnoksi viljeltävä makea lupiini on kuitenkin nuori viljelykasvi pääviljalajeihin verrattuna. Lupiinien viljely aloitettiin merkitävämmissä määrin Saksassa 1840 -luvulla ja se jatkui aina kemiallisen typpilannoituksen markkinoille tuloon asti. Suomessa lupiinin viljelykokeet aloitettiin vuosina 1936-38. 

Luonnossa kasvaa yli 450 lupiinilajia. Elintarvikekäyttöön on kuitenkin jalostettu vain kolme lupiinilajia: Sinilupiini (Lupinus angustifolius), Keltalupiini (Lupinus luteus) ja Valkolupiini (Lupinus albus). Sinilupiini on näistä viljelykäyttöön jalostetuista lupiineista kaikkein nuorin; Se jalostettiin 1960 -luvulla Länsi-Australiassa. Kaikki viljelykäyttöön jalostetut lupiinit ovat yksivuotisia toisin kuin luonnovaraiset lupiinit jotka luonnollisesti kasvavat ja säilyvät vuodesta toiseen luonnon omissa ekosysteemeissä. Vaikka Lupinus angustifolius lajista meillä yleisesti käytetään nimeä sinilupiini niin Australiassa saman lajin kukat ovat valkoisia kun meillä kukat ovat sinisiä. Tähän lajiin viitataankin usein lajia paremmin kuvaavalla termillä Kapealehtilupiini (narrowleaf lupin), sillä kasvin lehdet ovat poikkeuksellisen kapeat ja hennot. 

Luonnossa kasvavien lupiinilajien siemenet eivät ole ihmisravinnoksi kelpaavia niiden korkeiden alkaloidi- ja tanniinipitoisuuksien vuoksi. Kasvinjalostuksella viljeltävien lupiinien alkaloidien määrä on saatu laskettua <0,02 %:iin kun villilupiineissa alkaloiden määrä on jopa 200 kertaa suurempi. Tästä syystä elintarvike- ja rehukäyttöön viljeltävistä lupiineista (sini-, valko- ja keltalupiineista) käytetään yleistermiä "makealupiini" erotukseksi villeistä, kitkeristä lupiinilajeista. Lupiinista ei ole markkinoilla yhtäkään GM jalostettua (geenimanipuloitua) lajiketta. 

Lupiinin ravitsemuksellista arvoa ja terveysvaikutuksia on tutkittu paljon ja sillä on todettu olevan poikkeuksellisen hyviä ominaisuuksia. Lupiinissa on paljon korkealaatuista valkuaista sekä ravintokuituja mutta vähän hiilihydraatteja. Lupiini nostaa veren sokeripitoisuutta hyvin vähän ja pitää näläntunteen loitolla pitkään. Tämä on tärkeää sokeritaudin torjunnassa ja painonhallinnassa. Lupiinilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia myös verenkiertoelimistön ja sydämen terveydelle. Lupiini sisältää myös hyvin vähän suolistoa ärsyttäviä Lektiinejä ja Saponiineja. Esimerkiksi soijatuotteissa nämä suolistoa ärsyttävät aineet säilyvät ruoassa sen valmistuksen ja kuumennuksen jälkeenkin. 

Lupiinijauhon käyttö elintarvikkeena ei edellytä sen minkäänlaista kuumentamista tai kemiallista käsittelyä, mikä tekee siitä todellisen superruoan ja täydellisen kasvivalkuaislähteen!